Lintuprinssi
Olipa kerran prinssi. Hän ei tiennyt
olevansa prinssi, sillä hänet oli kidnapattu.
Hänet oli kidnapattu linnunpesään
(ei ole oleellista kuka sen teki, todetaan nyt vain nykytilanne) ja
häntä kasvatti eräs lintu omana poikasenaan.
Lintuäiti yritti syöttää prinssille
matoja, mutta prinssi ei halunnut syödä niitä. Ne olivat niin
limaisia, että prinssiä oksetti. Lintuäiti totesi että jo nyt on
helekkari, miten tämä on niin nirso kakara? Lensipä lintuäiti
kuitenkin kaupunkiin ja dyykkasi hamppareita jostain hesen
roskiksesta. Ne kelpasivat prinssille.
Aikaa kului ja prinssi kasvoi. Prinssiä
ihan vähän alkoi epäilyttää, että onkohan hän ollenkaan lintu,
sillä hänelle ei kasvanut ollenkaan höyheniä. ”Älä siitä
huoli, sinä olet vain vähän harvahöyheninen, ne kasvavat kyllä
ajallaan.”
No ei todellakaan kasvaneet. Prinssi
kasvoi aikuiseksi. Hän istui alasti siellä linnunpesässä, joka
oli hänen pefansa kokoinen risuläjä. Hänen äitinsä (äiti oli
talitintti) oli aika väsynyt poikaansa ja totesi että kuule, et
sinä ehkä ole lintu. Lähepäs vetämään siitä.
Prinssi kiipesi alas puusta ja totesi
alhaalla metsässä, että voihan kärppä minä en osaa kävellä,
sillä en ole koskaan tehnyt mitään muuta, kuin istunut talitintin
pesässä ja syönyt hamppareita! Prinssi ei osannut kävellä, joten
hän konttasi.
Metsässä oli kävelyllä prinsessa,
joka kohtasi alastoman maassa konttailevan prinssin. ”Voi ei, onko
kaikki hyvin?” prinsessa kysyi. ”TITITYY TITITYY TITI!” vastasi
prinssi, sillä hän ei osannut puhua. Hän oli vain jutellut
äititalitintin kanssa. Prinsessa soitti poliisit ja poliisit hakivat
prinssin. Prinssi päätyi hullujenhuoneelle ja oli siellä lukkojen
takana koko lopun elämäänsä.
Tällä tarinalla ei ole mitään
opetusta. Ei kantsi kontata alasti metsässä ja sanoa titityy.
