Lintuprinssi

Lintuprinssi

Olipa kerran prinssi. Hän ei tiennyt olevansa prinssi, sillä hänet oli kidnapattu.

Hänet oli kidnapattu linnunpesään (ei ole oleellista kuka sen teki, todetaan nyt vain nykytilanne) ja häntä kasvatti eräs lintu omana poikasenaan.

Lintuäiti yritti syöttää prinssille matoja, mutta prinssi ei halunnut syödä niitä. Ne olivat niin limaisia, että prinssiä oksetti. Lintuäiti totesi että jo nyt on helekkari, miten tämä on niin nirso kakara? Lensipä lintuäiti kuitenkin kaupunkiin ja dyykkasi hamppareita jostain hesen roskiksesta. Ne kelpasivat prinssille.

Aikaa kului ja prinssi kasvoi. Prinssiä ihan vähän alkoi epäilyttää, että onkohan hän ollenkaan lintu, sillä hänelle ei kasvanut ollenkaan höyheniä. ”Älä siitä huoli, sinä olet vain vähän harvahöyheninen, ne kasvavat kyllä ajallaan.”

No ei todellakaan kasvaneet. Prinssi kasvoi aikuiseksi. Hän istui alasti siellä linnunpesässä, joka oli hänen pefansa kokoinen risuläjä. Hänen äitinsä (äiti oli talitintti) oli aika väsynyt poikaansa ja totesi että kuule, et sinä ehkä ole lintu. Lähepäs vetämään siitä.

Prinssi kiipesi alas puusta ja totesi alhaalla metsässä, että voihan kärppä minä en osaa kävellä, sillä en ole koskaan tehnyt mitään muuta, kuin istunut talitintin pesässä ja syönyt hamppareita! Prinssi ei osannut kävellä, joten hän konttasi.

Metsässä oli kävelyllä prinsessa, joka kohtasi alastoman maassa konttailevan prinssin. ”Voi ei, onko kaikki hyvin?” prinsessa kysyi. ”TITITYY TITITYY TITI!” vastasi prinssi, sillä hän ei osannut puhua. Hän oli vain jutellut äititalitintin kanssa. Prinsessa soitti poliisit ja poliisit hakivat prinssin. Prinssi päätyi hullujenhuoneelle ja oli siellä lukkojen takana koko lopun elämäänsä.

Tällä tarinalla ei ole mitään opetusta. Ei kantsi kontata alasti metsässä ja sanoa titityy.